Jännitys huipentui

Huh huh, mikä viikon alku!

Ei kyllä meinannut töistä tulla mitään, kun jännäsin tämän päivän Kankaanpään keikkaa. Matkasimme Maisan kanssa Kari Ventelälle luustokuviin.

Neiti tipahti kuin kivi, kun ellääkki laittoi rauhotteen suoraan suoneen. Ja eikun penkille jännittämään... että on odottavan aika pitkä.

Mutta - PRIMAA OLI KAIKKI, LONKAT, KYYNÄRÄT, POLVET, NISKA JA SELKÄ KOKONAAN! HD lähti A/A ja OD 0/0.

Kannatti kyllä ajaa toistasataa kilometriä, vaikka pikkusen kiireeks menikin. Ventelään jos keneen uskaltaa luottaa. Harvoin muuttuu lausunto enää Kennelliitossa. Parin vkon päästä voi odotella tietoja nettiin... ja taas piinaa. Mutta oikeasti nyt voi huokaista. Ensimmäinen oma koira, joka on luustoltaan täysin terve. Vähäks olen onnellinen omasta pikinokasta.

Kävin muuten muistelemassa menneitä Niinisalon sotkussa =D. On siellä ennenkin istuskeltu...

Maisa sai herätyspiikin ja on vieläkin ihan poissa pelistä. Vinkuu ja inisee petillään. Toivottavasti huomenna jo oma itsensä.